Vuodesta toiseen tulee kysymyksiä ja yhteydenottoja muualla asuvilta vanhemmilta; miksi en saa tavata lapsiani, miksi lähivanhempi edellyttää valvottuja tapaamisia. Miksi olen vain ”rahapussi” ilman oikeutta tavata lapsiani? Miksi lähivanhempi estää etävanhemmalta EU-direktiivien mukaisen perhe-elämän, johon kuuluu myös oleilu omien lasten kanssa?
Näistä syistä johtuen kuulemme monen etävanhemman ilmoittavan haluttomuudesta maksaa elatusapua, koska hän ei saa tavata lapsiaan. Asia on valitettavasti kuitenkin päinvastoin. Jos etävanhempi ei tapaa lapsiaan lainkaan riippumatta perusteista, ei hän saa elatusavun laskennassa lukea hyväkseen luonapidon määrää. Vähennys luonapidon osalta voi uudistetun lapsenhuoltolain mukaan (1.12.2019) olla merkittävä. Jos luonapito on vähintään 40 prosenttia, ja kummallakin vanhemmalla on elatuskykyä, ei elatusapua ole useissa tapauksissa tarpeen vahvistaa lainkaan.
Osaltaan uudistuneen lapsenhuoltolain tavoitteena on myös saada käyntiin ne tapaamiset, joissa etävanhemmalla on ongelmia usein kohtuuttomien elatusapujen kanssa. Nämä elatusavut on vahvistettu huomioimatta lainkaan Lakiin lapsen elatuksesta sisältyvää lausetta; ”jos elatusvelvollinen ei muulla tavoin vastaa lapsen elatuksesta”. Tämä muulla tavoin tarkoittaa luonapitoa. Aiemmin vahvistettujen elatusapujen luonapitojen määrään ei useinkaan sisältynyt luonapitoa tosiasiallisen määrän mukaisesti. Uudistuneen lain myötä luonapito huomioidaan jo tosiasiallisen tilanteen mukaan vähentävänä tekijänä elatusavun määrässä. Näin ei aiheuteta katkeruutta etävanhemmalle, joka ei pysty järjestämään lapsilleen kodinomaisia olosuhteita suurista elatusavuista johtuen, koska niissä ei ole huomioitu lainkaan luonapitoa.
Elatusvelvollisten Liiton pääteemana vuodelle 2021 on jälleen kerran ollut oikeudenmukaiset ja tasa-arvoiset sopimukset lasten asioihin liittyen. Vaikka vuodesta toiseen tavoitteena on tuo sama, monelle onneksi itsestäänselvyys, niin liian usein tulee eteen tilanteita, joissa kieltäydytään näistä lain ja oikeuskäytännön mukaisista tapaamisista.
Vaihtoehdoksi käräjäoikeuden istunnolle on tullut asiantuntija-avusteinen Follo-sovittelu, mitä kokemukseni mukaan pidän todella hyvänä vaihtoehtona sopia lasten asioista. Kokemukseni mukaan vähintään 80 prosenttia Follo-istunnoista päättyy sovintoon. Valitettavasti tulee kuitenkin vastaan tilanteita, joissa vastapuoli ilmoittaa, ettei hyväksy sovintoa. Tämä siitä huolimatta, että sovintovaihtoehto on lainmukainen ja lapsen edun mukainen. Tällöin asia etenee normaalin käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Usein sieltä tulee sitten samansisältöinen päätös. Aikaa, rahaa ja resursseja on kuitenkin kulunut tällöin paljon enemmän.
Usein ihmettelinkin, miksi toinen osapuoli lähtee viemään asiaa eteenpäin, vaikka olosuhteet ovat sovinnolle perustellut. Onko kyseessä kiusanteko, rahastus vai mikä? Kaikille osapuolille sovinto on kuitenkin paras vaihtoehto, vaikka laihempikin.
Uudistuneeseen lapsenhuoltolakiin ja Follo-sovitteluun sisältyvät asiat ovat kuitenkin edesauttaneet sovintoja siten, että n. 35 prosenttia erolapsista asuu tällä hetkellä vuoroviikoin vanhempiensa luona ja useimmat eivät perustellusti suorita elatusapua lainkaan. Tietenkin sillä edellytyksellä, että kummallakin on elatuskykyä.
Kirjoittaja on Elatusvelvollisten liiton puheenjohtaja Ahti Hurmalainen
***
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Elatusvelvollinen – Uusperheellinen -jäsenlehden numerossa 3/2021.