”Jos maksat lisää elatusapua lapsista vähintään 100 euroa kuukaudessa lapselta, niin asia jää tähän ja se voidaan vahvistaa. Muussa tapauksessa asia lähtee eteenpäin ja vastaat sekä omista että oman lapsesi (kantajan) kuluista.”
Tällainen kiristyspuhe on ollut todellisuutta vuodesta 2003. Silloin Korkein oikeus antoi kaksi ennakkoratkaisua, jotka koskivat oikeudenkäyntikuluja lapsen elatusapua koskevissa asioissa (KKO:2003:104 ja 105).
Tiedät käytännön tai ainakin asiamiehesi tietää
Korkein oikeus katsoi, että korvausvelvollisuus määräytyy elatusvelvollisen osalta oikeudenkäymiskaaren OK 21 luvun 1 §:n mukaan ja lapsen osalta sanotun luvun 2 §:n mukaan. Hävitessään jutun elatusvelvollisen on korvattava vastapuolen kulut ainakin osittain. Mikäli lapsi häviää jutun, on hänen korvattava vastapuolen kulut vain, mikäli tähän on erityisiä syitä.
Käytännössä lasta ei juurikaan velvoiteta korvaamaan edes hävitessään vastapuolen kuluja. Lisäksi hän saa lähes automaattisesti maksuttoman oikeudenkäynnin, mitä lähivanhempi voi hyödyntää sumeilematta. Hänellähän ei ole oikeudenkäyntikuluriskiä, vaikka lähtisi tarkistamaan oikeudessa useaan kertaan lastensa toisen vanhemman maksukyvyn.
Eikö riittäisi, että lähivanhempi ottaisi yhteyttä etävanhempaan, ja jos perusteita on, niin sovitaan jotain muuta? Ehkä uusi sopimus olisi paikallaan.
Kärsijänä lapsi
Tämä jatkuva elatuskyvyn tarkastelu ei ole kenenkään etu, kaikkein vähiten lapsen, joka laitetaan kantajaksi omaa vanhempaansa vastaan. Tietenkin asiamies saa siitä oman palkkionsa, jonka me veronmaksajat maksamme lapsen osalta oikeusavun muodossa.
Muualla asuva vanhempi ei useinkaan saa mitään apua omiin kuluihinsa. Vakuutus korvaa yhden jutun kolmea vuotta kohden, ja jos olet töissä niin oikeusapua et saa. Siksi tuntuu pahalta, kun lähivanhemman puolelta jopa ilkutaan tällä epäoikeudenmukaisella käytänteellä.
Kaikkein pahimmalta tuntuu, jos etävanhemmalla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia tarjota lapsilleen kodinomaisia olosuhteita. Syynä voivat olla jatkuvasti vuodesta toiseen tulevat vaatimukset elatusavun tarkastuksista.
OM:n ohjeistuksen 2007:2 perässä lukee, että ”näin laskien, jos elatusapu muuttuu, niin sitä voidaan tarkistaa.” Tämä tarkoittaa sitä, että lähivanhempi voi vuodesta toiseen nostaa kanteen elatusavun nimissä ja tarkistaa tämän asian.
Vaikka meillä on kirjattu uudistuneeseen lapsenhuoltolakiin vuoroasuminen ja monta muuta hyvää asiaa, niin lähivanhemmalla on mahdollisuus ilman riskiä oikeudenkäyntikuluista lähteä oikeuden kautta tarkistamaan lapsen etävanhemman elatuskykyä. Ja samalla aiheuttaa tälle turhia kuluja, jotka vaikeuttavat lapsen ja muualla asuvan vanhemman yhteistä elämää tapaamisten aikana.
Aktiivinen Elatusvelvollisten Liitto
Itselläni on yli 20 vuoden kokemus näistä lasten asioiden ajamisesta niin oikeudessa kuin ulkoprosessuaalisesti, enkä näe mitään järkeä tässä. Sen vuoksi olen kirjoittanut näistä asioista julkisuuteen jo yli 20 vuotta.
Nyt liittomme on jättänyt lakialoitteet myös tästä asiasta. Lakiin ei tarvita kuin kirjata, että kantajana lapsen elatusasiassa on aina vanhempi eikä lasta saa koskaan asettaa toista vanhempaansa vastaan.
Meillä on myös kansalaisaloite, joka sisältää tämän lakialoitteen, joten menkää hyvät ihmiset allekirjoittamaan. Voitte vaikuttaa siihen, että molemmilla vanhemmilla on mahdollisuus saada oikeudenmukaisesti apua ja puolustautua omia lapsia koskevissa asioissa.
Toivotan mukavaa kevättä kaikille jäsenillemme. Toivon myös jokaisen tekevän velvollisuutensa saadaksemme tämän epäkohdan korjattua. Se ei edes vaadi kuin lakiin muutaman sanan lisää. Käykää siis allekirjoittamassa lapsen elatuslain uudistamista koskeva kansalaisaloitteemme. Kantajina lasten asioissa tule olla aina vanhempi.
Kirjoittaja on Elatusvelvollisten liiton puheenjohtaja Ahti Hurmalainen
***
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Elatusvelvollinen – Uusperheellinen -jäsenlehden numerossa 4/2021 otsikolla ”Tiedät käytännön tai ainakin asiamiehesi tietää.”