Helsingin sanomien kirjoitus 03.11.2017 liittyen helsinkiläisten päiväkotien ottamaan käytäntöön isänpäivän korvaamisesta ”läheisten päivällä” kuvaa suoraan isien eriarvoista kohtelua niin julkisuudessa kuin viranomaistahoilla. Kuka ja mikä tämä läheinen sitten on, jota juhlitaan isien sijasta? Se voi olla vaikka hyvä kaveri tai uusperheen isäpuoli.
Unohtamalla ja huomioimatta isää päiväkodissa ei ainakaan edesauteta lasten ja toisen muualla asuvan vanhemman välistä suhdetta. Voi olla, että lapsen isä on menehtynyt, ulkomailla, estynyt tulemaan päiväkotiin isänpäivänä tai sitten äiti lähivanhempana on toiminnallaan estänyt tapaamiset isän ja lasten välillä. Se, että isä on estynyt menemään päiväkotiin isänpäivänä ei saa vähentää isän arvostusta lapsen silmissä, vaikka toinen vanhempi ja päiväkodin henkilöstö näin tekeekin.
Tällä toiminnalla vaikutetaan suoraan lasten ja isien väliseen suhteeseen. Kun tulee äitienpäivä, niin vietetäänkö tällöinkin ”läheisten päivää” äitienpäivän sijasta? Uskon, että ei!
Isänpäivän viettäminen ei estä eikä ole koskaan estänyt muiden lapsille läheisten ihmisten tulemista päiväkotiin isänpäivänä. Vaikka lasten isä ei ole aina läsnä lasten elämässä, on tärkeää korostaa myös viranomaisten taholta isän merkitystä lapsen elämälle eikä sulkea isää pois lapsen elämästä. Lapsella voi olla lämpimät ja hyvät muistot isästä tai äidistä. Ja sitä muistoa kunnioitetaan isän- tai äitienpäivänä.
Ihmettelen suuresti sitä, että yhä edelleen isät ovat toissijaisessa asemassa viranomaisten silmissä, vaikka on yleisesti hyväksytty isien tasaveroinen asema myös eron jälkeen. Neuvolassa isältä voidaan kysyä: Missä äiti on? Lisäksi äitienpäivä on virallinen liputuspäivä, mutta isänpäivän liputus on vakiintunut käytäntö.
Kumpikin vanhempi on lapselle tärkeä ja juhlistakaamme sitä myös asiaankuuluvalla tavalla säilyttämällä isänpäivä – ja äitienpäiväjuhlat päiväkodeissa ja kouluissa.
Ahti Hurmalainen
Puheenjohtaja
Elatusvelvollisten Liitto ry